Tieto lisää tuskaa. Erittäin tuttu ja käytetty kommentti myös työelämässä. Käsittääkseni sen sanoma on se, että mitä enemmän tiedät, sitä enemmän ymmärrät, ettet tiedä.
Tuo on ihan ymmärrettävää, mutta sanonnan tyyli on ehkä hieman negatiivissävytteinen. Vai mitä olette mieltä? Vähän niin kuin, että ”kuulehan, kun kasvat isommaksi ja opit elämästä, niin ymmärrät paremmin”.
Tieto työpaikalla on tärkeää. Ja tietysti se, että sitä jaetaan oikeille henkilöille ja oikealla tavalla ja oikeaan aikaan. Meillä on nykyään erilaisia tiedon jakamiseen kehitettyjä välineitä enemmän kuin Jyväskylän liikenteen bussissa koronamaskeja neljän ruuhkan aikaan.
Tiedon jakamiseen liittyy monta asiaa. Usein on tapana ajatella töissä niin, että pomot (esihenkilöt) tiedottavat ja kertovat, mitä tapahtuu tai miten tehdään. Sitähän kutsutaan yhdensuuntaiseksi tiedottamiseksi. Sitä osataan ehkä odottaa – on osastotunteja, tiimipalavereja yms.
Nykyaikana on sitten nämä sähköiset viestimet – sähköposti, intra, whatsup, potilas- ja muut tietojärjestelmät.
Niihin voi sisällyttää paljon tietoa ja asiaa. Ehkä liikaakin?
Joskus kuulee työntekijän sanovan, että ”siellä on niin älyttömästi sitä tekstiä, etten minä työaikana ehdi edes etsiä sitä oikeaa tiedotettavaa”. Tuo kommentti sisältää mielestäni useita näkökulmia.
Ajan puute. Jos eri viestintäkanavia joutuu ikään kuin päivystämään, eli varautumaan siihen, että tieto tulee jostakin näistä useista kanavista, niin siihen saattaa hukkua aikaa. Tai ainakin energiaa.
Tärkeän tiedon löytäminen. Jos tietoa tulee kuin saavista kaatamalla, niin ainakin joillekin työntekijätyypeille se voi olla työlästä suodattaa. Etsiä sitä oikeaa, kuten laulussakin sanotaan.
Vielä tuosta lauseesta; tiedotettavaa – sana. Se jotenkin kuvastaa sitä, että tieto on vain yhdensuuntaista. Eli joku tiedottaa joillekin. Sähköinen tiedottaminen on kuitenkin erilaista kuin vuorovaikutus livenä, jolloin asiaa on helpompi tarkentaa, vaikkapa kysymällä
HILJAINEN TIETO. Sehän se on tuo otsikko. Mitä siitä tulee mieleen?
Ensimmäinen asia, mikä minulle tuli mieleen siitä, on kommentti työpaikalta ”hän vei mennessään paljon hiljaista tietoa”. Kuulostaako tutulta?
Tähän liittyy mielestäni johtaminen. Voisi vaikka kysyä, että kuinka yksi henkilö voi viedä työpaikasta tai yrityksestä mennessään tietoa pois kokonaan?
Tulkitsen asiaa niin, että usein kyseessä on kokenut tai erittäin kokenut työntekijä, joka on ollut samassa työpaikassa pitkään. Hänelle on karttunut sellaista tietoa, mikä ei välttämättä lue missään. Tai HUOM! siitä ei puhuta missään. Ennen kuin hän on jo lähtenyt.
Siinä vaiheessa ehkä huomataan, että osaamista ja käytäntöjä olisi pitänyt jakaa ajoissa muillekin työyhteisössä.
Mitähän mahtaa hiljainen tieto olla vuorovaikutuksen ja ryhmädynamiikan puolella? Voisiko se olla sitä, että asioista ei puhuta ääneen, mutta kaikki tai ainakin useimmat käyttäytyvät jonkin asian tai ärsykkeen kohdatessa samalla tavalla?
Kokeilenpa sanoittaa näitä ajatuksia parilla esimerkkilauseella :
”mä en uskalla puhua tästä asiasta nyt, kun tuo uusi työkaveri on kuulemma johtokunnan jäsenen ystävä”
”olisi paljon fiksumpaa viedä nämä paperit kerralla ja suoraan, mutta jotenkin nämä pitää hyväksyttää tavan mukaan tuolla kulmahuoneessa, vaikka asia ei muutu siellä lainkaan”
Hiljaista tietoa voi siis olla monenlaista. Mutta se tulee erottaa omista mielipiteistä.
Voisikohan sitä määritellä niin, että sellainen tieto, mikä olisi hyväksi yhteisen tavoitteen saavuttamiselle, on tietoa, mikä tulisi jakaa. Aivan samalla periaatteella kuin kaikki yleinen, kirjoitettu tai sovittu tietokin.
Aika hassua on muuten sekin, että esimerkiksi työnohjauksissa aiheeksi nousee aika usein kaksi sanaa.
Tiedon kulku.
