Hyvää alkanutta uutta vuotta!!
Meillä on perinteisesti tapana tehdä uuden vuoden lupauksia. Kuten esimerkiksi: tänä vuonna aloitan kuntoilun tai tänä vuonna alan kiinnittää huomiota ruokailutottumuksiini. Kuulostaa tutulta, eikös niin?
Toinen tyypillinen ilmiö uuden vuoden alkaessa on pohtia, mitä odotamme tulevalta vuodelta. Joku voi odottaa, että saavuttaa esimerkiksi tutkinnon tai toinen odottaa, että vuosi tuo tullessaan vaikkapa harrastuksiin lisää aikaa tai sisältöä.
Näiden omien pohdintojen kanssa vietämme aikaa myös työpaikoilla. Tuleeko siellä vuoden vaihtuessa pysähdyttyä pohtimaan odotuksia? Vai täytyykö jonkun muun pysäyttää meidät pohtimaan niitä?
Olemme erilaisia. Myös töissä. Joillekin on tyypillistä pohtia sitä, mitä muilta odottaa. Se ehkä onkin helpompaa. ”Voi kunpa tuo esihenkilö hoksaisi vihdoin viimein, mitä olen tarkoittanut” tai ”olisi paljon helpompaa, jos tiimissäni muutkin tekisivät, kuten minä”. Arvatenkin tällainen pohdiskelu saattaa kuulostaa tutulta, vai mitä. Oman ajattelun ja ehkä rutiinien malli tuntuu oikealta tavalta työskennellä ja toimia.
Joskus työnohjauksessa onkin herkullista ihmetellä, että kuinka tällainen pohdinta omassa mielessä tuottaa muutoksia muiden toiminnassa…
Vaikeampaa onkin alkaa pohtimaan sitä, että mitä muut mahtavat odottaa minulta työntekijänä ?
Siinäpä joutuukin kääntämään peiliä vähän omaan itseensä päin. ”Mitähän tuo pitkäaikainen esihenkilöni odottaa minulta? Odottaako se, että muuttaisin jotain toiminnassani?”
Työkaverit, oma työpari tai oma tiimi tuntuvat turvallisilta, eikä varmaan niin helposti hektisessä arjessa ja rutiinien vallitessa tule pohdittua heidän odotuksiaan. ”Ollaan oltu 20 vuotta työparina. Onkohan parini odottanut minulta jotain, mitä en ole hoksannutkaan. Eipä ole tullut puheeksi..”
Ja sokerina pohjalla voisi olla ne omat odotukset omasta toiminnasta. Itsetutkiskelua ja oman toiminnan kriittistä tarkastelua. ”Mitä minä itse odotan itseltäni tulevana vuonna tai tulevassa tehtävässäni?” Siihen kun aina välillä malttaisi pysähtyä, niin oltaisiin jo pitkällä työyhteisöjen kehittämisessä.
Nämä esimerkit voisivat olla melkein mistä tahansa työpaikalta. Ja kirjoituksen alussa aasinsilta niihin olikin nämä perinteiset uuden vuoden lupaukset. Olisihan se varmasti aivan mahtavaa ja nimenomaan myös kehittävää, jos pohtisimme toistemme odotuksia muulloinkin, kuin vain vuoden vaihteessa, eikös niin?
Joka tapauksessa odotamme tulevalta aina vähän parempaa kuin menneeltä. Aina se ei ole ihan realististakaan, mutta siihen toki kannattaa pyrkiä mahdollisuuksien mukaan.
Uuden vuoden lupauksena voitaisiin pitää sitä, että ei aleta enää odottamaan, että erilaisten odotusten pohtiminen alkaa liiaksi odotuttaa itseään.
