Mistä sinun työhyvinvointisi konkreettisesti löytyy?
Tätä kysyin aiemmin ryhmältäni ja kuinka ollakaan asian pohdinta ja vastaukset eivät sillä kertaa tulleetkaan kuin apteekin hyllyltä. Olin tyytyväinen, että kysymykseni herätti syvempää pohdintaa.
Kun katselee vaikkapa nettiä tai lukee lehtiä, ei voi olla välttymättä hyvinvointi-sanan huomaamiselta. Sitä käytetään tosi paljon mainostamisessa eri aloilla. Pahoinvointi-sanaa taitaa käyttää vain tuo edellä mainittu apteekki..
Työhyvinvointi on siis tuttu käsite. Kun eräs korona-niminen virus pääsi maailmaa yllättämään, alkoi työpaikoilla siirtyminen etätöihin. Siitä alkoi klassisesti sanottuna tulla uutta normaalia työntekoa. Uskaliaimmat väitteet ennustivat, että jatkossa ollaan entistä enemmän etätöissä, kun koronan ”ansiosta” huomataan, että samoja töitä voidaan tehdä etänä ja kotona.
Mutta mikäs meidän asenne aiemmin on etätöihin ollut? Jotenkin on vähän sellainen tuntu, että työntekijät sitä haluaa, mutta kaikki esihenkilöt ei halua.
Mistähän tällainen asetelma voisi johtua?
Joka tapauksessa etätöitä nyt tehdään enemmän. Joillekin se sopii paremmin kuin toisille.
Etätyöhyvinvointi. Onko sellainen sana jo keksitty?
On ehkä helpompi vastata, että sehän tarkoittaa sitä, että pitää sopivasti taukoja ja ruokailee säännöllisesti. Pitää huolta ergonomiasta kotona, jossa etätöitä tekee.
Mutta mutta. Kun ollaan töissä tutussa työyhteisössä livenä, niin siellä myös muut ihmiset, siis työkaverit, väsitämättä vaikuttavat meidän fiiliksiin. Koetaan erilaisia tunteita. Olemme vuorovaikutuksessa hyvin paljon muiden ihmisten kanssa. Riippuu tietenkin vähän työn luonteesta.
Miten käy näiden tunteiden etätöissä? Ehkä saadaan ryhmä kasaan läppärin näytölle, jossa voidaan jopa heittää vähän läppää työn ohessa. Yhteishenki kasvaa. Mutta onkohan se kuitenkaan ihan sama kuin aiemmin siellä työpaikalla? Vaikuttaako läppärin kautta kommunikointi esimerkiksi meidän viestintään – ilmeisiin ja eleisiin?
Väittäisin näppituntumalta, että emme ihan samalla tavalla kommunikoi rennosti ja huolettomasti.
Kysyin koronan jo alettua esihenkilöltä, että voisinko pitää tietyn päivän etäpäivänä. Ennen luvan antamista tuli sähköpostissa kysymys; mitäpä aiot etäpäivänä tehdä?
Etätyön hyvinvointia on varmasti sekin, että esihenkilöt luottaa työntekijään. Voisiko olla niin, että luottamuksen tunne vähentää myös suorittamisen painetta. Riippuu tietenkin jälleen työn luonteesta.
Luottamus, arvostus ja vastuu ovat asioita, jotka yleensä lisäävät työntekijän työssä viihtymistä. Ja aikuisten oikeasti, alaisten ruohonjuuritason työskentelystä perillä olevat esihenkilöt saavat työntekijöiden luottamuksen ja arvostuksen. Ja kun kiinnostuksen osoittaminen oikealla tavalla näytetään alaiselle, on työpaikalla eväät hyvään ilmapiiriin ja fiilikseen.
Etätyön hyvinvointi varmasti paranee, jos työntekijällä on tunne, että nuo asiat toteutuu.
Oltiinpa sitten etätöissä ihan missä tahansa. Vaikkapa Kuopion torilla, jossa isäntä kysyi tuttavaltaan, että ”mitäs työ täällä teette”?
