Astut työpaikan kynnyksen yli hymyilevänä aurinkoisen ja niin voimaannuttavan kesäloman jälkeen. Tuntuu, että virtaa riittää ja työyhteisön imu vetää puoleensa.
Kuulostaako tutulta? Tuo joka kesäinen tunne, jonka tulisi olla itsestäänselvää lomalta palatessa.
Joskus kuitenkin saattaa käydä niin, että ruokatauolla puolen päivän aikoihin kaverisi kysäisee, miten loma sujui?
Valitettavan usein leikillään, puolileikillään tai ihan tosissaan kuulee vastauksen: ”no nyt jo tuntuu, etten ois lomalla ollutkaan”…
Edellinen esimerkki on työyhteisön ja työssä jaksamisen näkökulmasta hyvin mielenkiintoinen pohdittavaksi.
Ihan luonnollisia järkisyitä voi olla esimerkiksi, että lomalla ollessasi on työpöydälle ja viesteihin kertynyt paljon sellaisia asioita, joita juuri sinun odotetaan hoitavan tai niitä on erityisesti sinua varten jätetty ns jemmaan, kun saavut työhön. Tämä on etenkin asiantuntijatehtävissä yleistä. Osaaminen on sinulla.
Työyhteisön kulttuurissa taas voi olla sellaista, että asiat, jotka olisi voitu hoitaa tai ainakin aloittaa, on perinteisesti jätetty odottamaan sinua. Vaikkapa vastuualueesi perusteella.
Työilmapiiri. Voisiko olla mahdollista, että se tunne, mikä oli kuormittuneena lomalle lähtiessäsi, tuntuu palaavan takaisin heti, kun ensimmäinen palaveri tai kahvitauko koittaa? Johtuuko se välttämättä sinusta? Vai muista ihmisistä, yhteistyöstä, arvostuksesta, kilpailusta?
Vietämme arjestamme ison osan työpaikalla. Mutta meillähän on myös muuta elämää. Se, miten koemme tuon muun ajan arjessamme, on varmasti yksi tekijä, miltä työhön paluu loman jälkeen tuntuu. Jos arki on siviilissä kuormittavaa, stressaavaa ja kiireistä, ei palautuminenkaan tietysti lomalla ole voinut onnistua. Silloin saattaa olla, että paluu töihin onkin jotenkin vapauttavaa. Saa siis luvan olla poissa arjen kuormituksesta. Minkälaisia vastauksia silloin annamme tuohon alkuesimerkin kysymykseen ”miten loma sujui”?
Olen saanut kuulla hienoja esihenkilöiden lausahduksia lomalta palaavalle työntekijälle. ”Aloita rauhallisesti”, ”tee nyt mitä jaksat”, ”pikkuhiljaa aloitellaan ja katsotaan kun pääset kärryille taas” ja ”hei, onpa mukava nähdä sinua taas – näytät pirteältä”. Miltäpä kuulostaa – olisiko nuo lauseita, joilla voisi tuntea luottamusta, arvostusta ja välittämistä työpaikalla? Tehdään se oma parhaamme, kuten urheilijat tapaavat sanoa. Ei aseteta itsellemme liian suuria vaatimuksia – aina ei tarvita sitä 10+ suoritusta.
Toivotan kaikille työhön palaaville voimaantumista, armollisuutta ja ymmärrystä työarkeen.
Vireysbloggari, Jarmo
