Lähellä vai läsnä?

By 5.10.2020Yleinen

Elämme aikoja, jossa uutiset ovat täynnä työpaikkojen epävarmuudesta, koronan aiheuttamasta supistuksista ja yleensäkin työelämässä pysymisestä.

Paljon on puhetta ja kirjoittelua ollut etenkin koronaepidemian vuoksi siitä, kuinka on tärkeää, että esimies on työntekijöiden tukena. Luonnollisesti ja yleisellä tasolla on tosi helppoa todeta, että lähiesimiehen tuki on tärkeää.

Mutta mitäpä jos vähän konkretisoidaan asiaa enemmän. Mitä se lähiesimiehen tuki on? Onko minulla lähiesimies?

Isommissa työyhteisöissä, joissa väkeä on paljon, saattaa olla tilanne, että esimies työskentelee kokonaan toisella paikkakunnalla tai yleisemminkin toisessa rakennuksessa. Okei, no työnjohto kertoo, että ”aina voi soittaa”, ”Sähköpostiin vastataan mahdollisimman pian” tai ”laita viestiä, niin palataan asiaan…”
Eli varmasti näin on asia ja virallisesti voidaan vastata työntekijän asioihin tai kysymyksiin.
Tulee mieleen se vanha juttu, jossa työntekijältä kysyttiin, että ”kuka on esimiehesi?” – työntekijä miettii hetken, ja vastaa, että ”en oo ihan varma, mutta yhtä soppii eppäillä..”

Pitää toki muistaa, että edellä mainitsemani esimerkit esimiesten kasvottomuudesta tai tavoittamattomuudesta, eivät useinkaan ole itse esimiesten omia valintoja. Ylemmän tason organisaatiomuutokset tai toimenkuvien painopisteet ovat syitä, joita usein käytetään.

Entäpä mitä kuuluu sille käytännön tason työntekijälle? Sille, joka kaipaa sitä konkreettista ihmistä ja tukea siihen työn imuun, kuten tavataan sanoa. Otsikkoni on lähellä vai läsnä? Luulen, että joskus on niinkin, että lähiesimies on ihan lähellä, mutta alainen, siis työntekijä ei koe saavansa sellaista tukea, mitä tarvitsisi. Aina ei edes osaa sanoittaa sitä, mitä tarvitsisi.

Esimies taas saattaa kokea, että on ihan onnistunut olemaan lähellä. On tiimipalaverit, osastotunnit. Hän vie ja tuo työvuorolistoja. Kehityskeskustelut. Ja aina voi tulla juttelemaan.
Aivan mahtavaa. Oikeasti. Tämähän on paljon enemmän kuin jossain toisessa työpaikassa, ajatellaan.

Läsnäolo. Pikkuisen kallistuisin sille kannalle, että aika pienillä arjen teoilla ja sanoilla voisi antaa toiselle tunteen, että olen oikeasti läsnä – sinua varten. Mitäpä ajattelette?
Tuleeko se välittämisen tunne esimerkiksi siitä, että kysytään ”kuinka sujuu?”, ”sano, jos tarvitset jotain apua”, ”jutellaan tästä, kun saat valmiiksi ja sinulla on aikaa”, ”kerro minulle” jne.

Jokainen meistä luo oman tyylinsä työskennellä. Toiset tykkäävät itsenäisestä työskentelystä, toiset taas kaipaavat ohjeita ja lupia työhönsä enemmän. Joillekin vertaistuki on sitä parasta rokkia.
Yhtä kaikki. Esimiehen olemassa olo ja tietoisuus siitä, että konkreettista tukea ja apua on saatavilla, on varmaan kaikille tärkeää.

 

Olipas innostavaa kirjoitella ensimmäistä blogiani. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyn haasteita.
Toivottavasti sain edes muutaman lukemaan loppuun saakka ja ehkä jopa palaamaan sivuilleni.

Lähellä ja läsnä,

Jarmo